Työn huoltoa, osa 1

Työn huoltoa, osa 1

KIRJOITETTU 12.2.2019
Oma työni on muuttunut vuosien saatossa asiakastyöstä silppuisempaan asiantuntijatyöhön ja loman loppupuolella sain vihdoin kiinni alitajuntaani vaivanneesta ajatuksesta: Olin kadottanut työn punaisen langan ja työn tekeminen tuntui siltä kuin käsissä olisi vain valtavan sotkuinen lankavyyhti.
Aiemmin tästä vyyhdistä oli saanut kerän, hetki sitten olin vielä nyhtänyt ulos langanpätkänkin, mutta nyt vyyhti oli kiristynyt umpisolmuun. Työminäni oli tässä samassa umpisolmussa, työn imusta nyt puhumattakaan. Tilanne oli todella hämmentävä ja hiukan ahdistavakin, sillä sinällään viihdyin työssäni ja tähän mennessä olin klaarannut 15 työvuotta ilman vastaavaa ongelmaa. Muutaman viikon ajan tuntui lähes mahdottomalta päästä eteenpäin ja yritin itsekseni selvitellä vyyhtiä. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, mielessä oli vain enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Sitten sain oivalluksen Googletella työnohjausta. 
 
Työnohjaus terminä oli tuttu ja hatarasti tiesin mitä se tarkoittaa, mutta en tiennyt millaisiin tilanteisiin sitä voisi käyttää. Google osasi kertoa, että on olemassa myös yksilötyönohjausta ja siitä voisi olla apua vyyhdin purkamisessa. Rohkaisin itseni ja otin ongelmani keskusteluun töissä ja sain luvan hakeutua työnohjaukseen. Työnohjaajan valinta tuntui aluksi yhtä helpolta kuin tuon vyyhdin itsenäinen purkaminen, mutta lopulta kuitenkin löysin intuitiolla sopivan henkilön.
 
Ensimmäiselle käynnille oli vaikea valmistautua ja vähän jännittikin, koska en tiennyt mitä oli tulossa ja millainen työnohjaajani olisi. Huolet olivat onneksi turhia ja heti ensimmäisestä käynnistä jäi hyvä ja helpottunut olo. Ehkä eniten helpotti se, kun työnohjaaja kertoi, että työnohjaus on työn huoltoa ja tarkoitettu kaikenlaisiin työhön liittyviin tilanteisiin. Olin siis oikeassa paikassa, oikean asian kanssa ja oikeanlaisen ihmisen luona. Työn huolto terminä toi myös levollisen olon. Huolletaanhan sitä kaikkea muutakin, joten miksi ei myös työtä.  Käynti painottui tutustumiseen, työhistoriaan ja umpisolmuun johtaneiden asioiden läpikäymiseen. Olin suunnitellut kirjoittavani muistiinpanoja käynnistä, mutta pää olikin käynnin jälkeen kuin täyteen ahdettu juna-asema ja muistiinpanot unohtuivat kokonaan. Joka tapauksessa tuntui hyvältä käydä umpisolmua läpi ulkopuolisen henkilön kanssa, joka osasi kysyä tarkkoja välikysymyksiä ja katsella asioita laajasta näkökulmasta. Erityisen mukavaa oli se, että yleistunnelma oli levollinen. Meillä ei ollut kiire eikä kummallakaan ei ollut tarvetta täyttää puheella hiljaisia pohdintahetkiä. Mieli ehti levätä samalla kun pää ahkeroi kysymysten parissa.
 
Jälkikäteen pohdin, että oikeastaan työn imu ja työhyvinvointi koostuvat pitkälti samoista asioista. Työn fyysiset puitteet tulevat tietysti valmiina, mutta minkälainen työnteon määrä vastaa omia voimavarojani ja lisää minun työhyvinvointiani, pitää minun itse selvittää. Tein viime vuonna osa-aikaisesti työtä jonkin aikaa ja kokemus oli hyvä. En varmaan ole edes pohtinut omaa työhyvinvointia koskaan sen syvällisemmin, joten selkeästi sille on nyt tilausta. Työnohjaus tukee hyvin tätä prosessia ja olen varma, että langanpää löytyy vielä tavalla tai toisella. Sitä ennen on tarvetta ravistella vyyhtiä ja tirkistellä sen sisään nähdäkseen mitä kaikkea se pitää sisällään. Se vaatii uskallustakin, mutta onneksi matkassa on hyvä ohjaaja tukemassa ja tsemppaamassa.
 
Asiantuntija solmussa
 
Kirjoittaja tutustuu työnohjauksen maailmaan.