Työn huoltoa, osa 3

Työn huoltoa, osa 3

KIRJOITETTU 17.5.2019
Keriessäni lankaa mietin, kuinka paljon asioita onkaan tullut käsiteltyä muutaman kuukauden työnohjauksen aikana. Olen reflektoinut mielessäni, puhunut ääneen, nähnyt unia, kirjannut ajatuksia ylös ja myös yrittänyt olla ajattelematta työhön liittyviä asioita.
Olen jopa miettinyt, että olisiko parempi vain purra hampaita yhteen ja tehdä työtä mekaanisesti – ja ihan samalla hengenvedolla todennut sen olevan mahdotonta. Minulla pitää olla sekä motivaatiota että intoa tekemääni työtä kohtaan, ilman niitä työnteko käy kuormittavaksi ja työn tuoma energia hupenee tsemppaamiseen. Olen alkanut työnohjauksen myötä muistamaan, miltä innostuminen tuntuu ja miltä tuntuu työn tuoma flow-tila, jossa asiat valmistuvat kuin itsestään. Kun siitä on saanut esimakua, tuntuu tärkeältä pitää ajatuksesta kiinni.
 
Viides ja samalla viimeinen työnohjaus oli jonkinlainen kokoava kerta. Punainen lanka pilkottaa vyyhdin keskeltä yhä enemmän, mutta hieman erilaisella vivahteella kuin olisin uskonut muutama kuukausi sitten. Vetäisin langasta ja sainkin vedettyä esiin pitkän pätkän. Vyyhti oli hieman jo löystynyt ja sen sisällä oli rauhallinen, kiireetön tunnelma. Näiden blogikirjoitusten kirjoittaminen on toiminut myös hyvänä ajatusten jäsentäjänä, mutta ennen kaikkea toivon näistä löytyvän rohkaisua Sinulle, joka pohdit työnohjaukseen hakeutumista. Jos vähääkään tuntuu siltä, että asia resonoi, niin suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Oman kokemukseni perusteella et tule pääsemään helpolla, mutta se ei ole tarkoituskaan. Saat oivalluksia, jotka puolestaan poikivat uusia oivalluksia ja vievät tilannetta eteenpäin hitaasti, mutta aivan varmasti. Itselle on tehnyt hyvää tarkastella asioita laatikon ulkopuolelta ja havaita, että sieltä löytyykin kokonainen maailma, joka on jäänyt havaitsematta.
 
Olen päättänyt, että nyt on aika lähteä tutkimaan tuota laatikon ulkopuolista maailmaa ja katsoa mitä sen maisemasta löytyy. Kaukaa katsottuna siellä tuulee hieman ja ruohokin näyttäisi olevan tutun väristä, mutta ilmassa on jotain erilaista, jotain levollista, joka tekee siitä miellyttävän hengittää. Tulee mieleen kotiin paluu, mutta minne? Mitä on langan toisessa päässä? Yllättävän vähän avoimet kysymykset häiritsevät, ainakaan tällä hetkellä. Yksi työnohjauksen tuomista positiivista asioista on ollut rohkeuden löytyminen ja luottamus tulevaan – ihan kuin silloin nuorena, kun maailma oli avoin ja ilmassa oli uuden alkua. Nyt lisänä on myös ripaus kokemusta ja iän tuomaa joustavampaa askellusta, jotka hieman hillitsevät vatsassa lepattavaa perhoslaumaa. Ilmassa on kuitenkin myös häivähdys haikeutta ja annan sen kietoutua hetkeksi hartioitteni ympärille ennen yläilmoihin haihtumista.  Näin on hyvä. Yksi ovi saa sulkeutua rauhassa ja toinen aueta tuohon uuteen, kutsuvaan maisemaan.
 
Nimimerkki "Asiantuntija solmussa"
 
Kirjoittaja tutustuu työnohjauksen maailmaan.