Matka jatkuu

Opit kirjattu 16.4.2018

Koonneet Marjaana Lahti-Koski,Sari Koski, Marika Railila, Marjut Niemistö ja Eija Seppänen.

Yksi elämä -vuosien 2012-2017 -vuosien aikana olemme oppineet:

  • Eri terminologia ja käsitteet eri järjestöissä edellyttävät yhteistä keskustelua yhteisen ymmärryksen saavuttamiseksi, joka vie aikaa.
  • Keskustelua on käytävä joka tasolla, mikä tarkoittaa johtoa ja toimijoita alueellisesti ja paikallisesti. Myös rahoittajien edustajien tapaaminen ja säännöllinen vuoropuhelu on tärkeää.
  • Rohkeutta osallistua henkilöinä eri some-keskusteluihin on löytynyt. Samoin on löytynyt oma rooli eri some-kanavissa.
  • On haastavaa löytää isolle ja monimuotoiselle toimijajoukolle toimivia ja sujuvia toimintatapoja > teoreettisen mallin implementointi ei (välttämättä) toimi erilaisissa organisaatioissa. Tämä tarkoittaa, että myös hallintorakennetta ja johtosääntöä on tarpeen jumpata matkan varrella.
  • Tavoite, että jory ei ole pönötysporukka / "vain" edustuksellinen -> yhdessä työskentelyä
  • Ammattilaiset ja päättäjät ovat terveyden ja hyvinvoinnin kohteena myös itsenään, eli viestit ja työkalut on tarkoitettu myös omaan hyvinvointiin, ei vain ammattilaisrooliin.
  • Sisäinen viestintä ei perinteisenä uutiskirjeenä toiminut, mutta videouutiset herätti mielenkiinnon uudella tavalla.
  • Visuaalisuuden merkitys ymmärrettiin ja rooli kasvoi vuosien mittaan.
  • Kokonaisuus vaati toteutuakseen monenlaisia tekijöitä ja osaamista, eli myös ostopalveluita ja erilaisia kumppanuuksia.
  • Narulla ei voi työntää, vaan tarvitaan sekä innostava herättelijä + winwin -kokonaisuus.
  • Alun vahvasti edustuksellisista rakenteista pystyttiin siirtymään joustavampaan ja luovempaan tapaan tehdä, mikä edellytti luottamusta ja tekijöitä + tekemisen seurantaa ja jatkuvaa oppimista.
  • Palkitseminen tuo iloa ja näkyvyyttä.