Verensokerin mittaus kotona

Miten verensokeri mitataan oikein?

Verensokerin omamittaus on yksinkertainen toimenpide, mutta tulos on luotettava vain, jos jokainen vaihe tehdään samalla tavalla. Alla on Terveyskylän ohjeisiin perustuva järjestys.

1. Pese kädet lämpimällä vedellä ja kuivaa ne. Sokerinen tai likainen iho voi vääristää tulosta.
2. Tarkista liuskan viimeinen käyttöpäivä ja että liuska on säilynyt alkuperäisessä pakkauksessaan. Avaa pakkaus vasta juuri ennen mittausta ja kirjoita avauspäivä purkkiin.
3. Laita liuska mittariin oikein päin ja varmista, ettei liuskaportti ole likainen tai pölyinen.
4. Valitse pistokohta sormenpään reunasta. Älä pistä aivan kynnen viereen, koska alue on herkkä ja tulehdusalttiimpi. Peukaloita ja etusormia kannattaa säästää, koska niitä käytetään paljon ja ne ovat herkät.
5. Pyyhi ensimmäinen pisara pois, jos mahdollista, ja käytä seuraavaa riittävän kokoista pisaraa. Jos verta tulee niukasti ja pistokohta on puhdas, ensimmäisenkin pisaran voi käyttää.
6. Kosketa pisara liuskan reunaan ja odota, kunnes mittari näyttää tuloksen. Kirjaa tulos muistiin tai sovellukseen kellonajan ja ateria- tai lääketietojen kanssa.

Yleisin syy virhekoodiin on liian pieni verimäärä. Jos mittari antaa virheen, tarkista ensin verimäärä, liuskan asento ja liuskaportin puhtaus.

Mitä välineitä tarvitaan ja miten ne hävitetään?

Terveyskylän ohjeen mukaan tarvitaan verensokerimittari ja siihen sopivat liuskat sekä henkilökohtainen pistolaite ja sille sopivat lansetit. Lansetin pistosyvyys tarkistetaan ennen jokaista käyttöä ja säädetään niin, että syntyy sopivan kokoinen veripisara, noin pippurinjyvän kokoinen. Pistoa varten käsien tulee olla puhtaat ja kuivat. Käsidesi vaikuttaa tulokseen, joten pese kädet vedellä ja saippualla.

Sormenpäätä ei pidä puristaa verta saadakseen. Jos pisara ei muodostu itsestään, sormea voi hieroa kevyesti sormen tyvestä kärkeä kohti. Pidä mittaria pystyssä ja anna pisaran imeytyä liuskan testialueelle, jolloin tulos tulee näkyviin sekunneissa.

Käytetyt lansetit hävitetään teräjätteenä, liuskat sekajätteenä, paristot ongelmajätteenä ja vanha mittari sähkö- ja elektroniikkaromuna. Virhekoodien merkitys selviää mittarin käyttöohjeesta.

Mihin aikaan verensokeri mitataan?

Mittausajat riippuvat hoidosta ja siitä, mitä tuloksilla halutaan selvittää. Hoitaja tai lääkäri antaa henkilökohtaisen aikataulun. Terveyskylän ohjeista voi poimia seuraavat yleiset mallit.

Tyypin 2 diabeteksessa mittauksia voi vähentää, kun sokeri on tavoitteessa ja HbA1c on alle 48–53 mmol/mol. Mittausta kannattaa lisätä, jos aamuarvot ovat toistuvasti yli 7 mmol/l, aterian jälkeiset yli 10 mmol/l tai HbA1c nousee yli tavoitteen.

Mitkä arvot ovat tavoitteena?

Diabetesta sairastavalle sopiva ja turvallinen verensokeri on useimmille 4–7 mmol/l herättyä ja ennen aterioita sekä alle 8–10 mmol/l aterian jälkeen. Yksilölliset tavoitteet voivat olla toisenlaiset.

Terveen ihmisen viitearvot ovat eri asia: paastoarvo 4,0–6,0 mmol/l ja sormenpäästä mitattu arvo aterian jälkeen alle 8,9 mmol/l. Ne löytyvät sivulta normaali verensokeri. Jos lukema on alle 4,0 mmol/l, toimi sivun matala verensokeri ohjeen mukaan.

Mitkä virhelähteet vaikuttavat tulokseen?

Mittarin tulos on vain niin luotettava kuin sen tekotapa. Tavallisimmat virheet ovat:

• liian pieni verimäärä, jolloin mittari antaa virheen tai epätarkan tuloksen
• likainen tai pölyinen liuskaportti
• liuska on pantu väärin päin tai sen pakkaus on ollut auki liian kauan
• liuskat on säilytetty muussa kuin alkuperäisessä pakkauksessa tai niiden viimeinen käyttöpäivä on ohi
• sormenpäässä oli ruoan tai muun aineen jäämiä, koska kädet jäivät pesemättä

Ota huomioon myös mittaustapa. Sormenpäästä mitattu kapillaariveri antaa yleensä hieman korkeamman lukeman kuin laskimoplasma, joten mittarin arvoa ei kannata verrata laboratorion tulokseen yksi yhteen. Jos omamittaus ja laboratoriotulos näyttävät pitkään poikkeavan toisistaan, kysy hoitajalta mittarin tarkastamisesta.

Mitä sensori (CGM) on?

Glukoosisensori on ihon alle asetettava anturi, joka mittaa sokeripitoisuutta ihonalaisen kudoksen soluvälinesteestä ja lähettää tiedon säännöllisin väliajoin puhelimeen, vastaanottimeen tai insuliinipumppuun. Jatkuvassa seurannassa eli CGM:ssä sensori on yleensä pysyvästi käytössä ja voi korvata sormenpäämittauksia.

Käypä hoidon mukaan sensori mittaa kudoksen sokeria 1–5 minuutin välein, kun taas ilman sensoria insuliinihoidossa tarvitaan sormenpäämittauksia 8–15 kertaa vuorokaudessa. Sensorin lukema muuttuu noin 5–10 minuutin viiveellä verensokerin muutoksiin nähden. Se ei ole täysin sama kuin sormenpäämittaus, mutta riittävän tarkka silloin, kun sokeri on tasainen, esimerkiksi ennen syömistä. Sensorilla seurataan usein aikaa tavoitealueella: tavoitteena on 3,9–10,0 mmol/l vähintään 70 prosenttia sensoroinnin ajasta.

Sensorin saaminen, kustannukset ja käyttö sovitaan hoitopaikassa. Sopivan laitteen valinnassa neuvoo diabeteshoitaja.

Milloin ottaa yhteyttä hoitoon?

Ota yhteyttä hoitopaikkaan, jos arvot ovat toistuvasti tavoitealueen ulkopuolella: aamulla yli 7 tai aterian jälkeen yli 10 mmol/l, tai jos lukemia alle 4 mmol/l tulee toistuvasti. Jos mittari näyttää korkeaa lukemaa ja mukana on sekavuutta, uneliaisuutta, tihentynyttä hengitystä tai oksentelua, soita 112. Oireista kerrotaan tarkemmin sivulla korkea verensokeri. Jos epäilet diabetesta etkä ole sairastanut sitä, mittaus kotona ei riitä: diagnoosi tehdään laboratoriokokeella, esimerkiksi tyypin 2 diabeteksen epäilyssä.

Lähteet

• Terveyskylä: Verensokerin mittaaminen kohta kohdalta
• Terveyskylä: Verensokerin ateriaparimittaus ja omaseuranta tyypin 2 diabeteksen hoidossa
• Terveyskylä: Glukoosisensori diabeteksen hoidossa
• Terveyskylä: Veren glukoosipitoisuus eli verensokeri
• Fimlab: Paastoglukoosi (fP-Gluk)