Kalium veressä: viitearvot

Mikä on normaali P-kalium?

Normaali P-kalium aikuisella on noin 3,3–4,9 mmol/l, kun käytetään HUSLABin viitealuetta. Eri laboratorioiden rajat ovat lähellä toisiaan mutta eivät samat, ja oikea vertailukohta on aina tuloslomakkeella oleva viiteväli.

Kaliumilla ei ole erillisiä viitearvoja naisille ja miehille, joten sukupuoli ei muuta tulkintaa. Lapsilla Fimlab käyttää leveämpää väliä 3,3–5,2. Usein nähty yleistetty väli 3,5–5,0 mmol/l vastaa lähinnä seerumin arvoja, ja HUSLABin plasmaväli on tätä hieman matalampi.

Miksi laboratorioiden viitearvot eroavat?

Laboratorioiden viitearvot eroavat ennen kaikkea siksi, että näytteenä on joko plasma tai seerumi. Fimlabin mukaan seerumin kalium nousee veren hyytymisen aikana, minkä vuoksi plasma on tarkempi näyte, ja seerumille ilmoitetut rajat ovat korkeammat. HUSLAB siirtyi tutkimustiedotteensa mukaan takaisin plasmanäytteisiin, ja sen yhteydessä kaliumtulokset laskivat aiempaa matalammalle tasolle.

Toinen syy on näytteenotto. Fimlab vaatii kaliumnäytteen olevan ehdottomasti hemolysoitumaton, ja Nordlab huomauttaa, että jo lievä hemolyysi suurentaa tulosta virheellisesti, koska punasoluista vapautuu kaliumia. Jos arvo on yllättävän korkea eikä sille löydy syytä, syynä voi olla näytteen ottotapa, ja uusintanäyte selvittää asian. Kalium ei vaadi paastoa.

Miksi kaliumia mitataan?

Kaliumia mitataan, kun halutaan selvittää nesteen ja elektrolyyttien tasapainoa tai seurata lääkityksen vaikutusta. Nordlabin ohjekirjan mukaan käyttöaiheita ovat epäilty elektrolyyttihäiriö, nesteenpoistohoidon seuranta, selittämätön rytmihäiriö ja lihasheikkous. Kalium on kivennäisaine, jota on lähes kokonaan solujen sisällä, ja sen pitoisuus solun ulkopuolisessa nesteessä säätelee hermo- ja lihassolujen toimintaa, ja siksi pienikin poikkeama näkyy lihaksissa ja sydämessä.

Esimerkkejä luvuista, kun viitealueina ovat edellä olevat aikuisen rajat:

• 3,4 mmol/l: HUSLABin ja Fimlabin aikuisen välillä, mutta Nordlabin alarajan 3,5 alapuolella. Terveyskirjaston hypokalemian raja on alle 3,3, joten arvo on rajamailla.
• 5,2 mmol/l: ylittää aikuisen ylärajan kaikissa kolmessa laboratoriossa (4,8–4,9) ja Terveyskirjaston rajan 5. Lääkäri selvittää ensin, onko näyte hemolysoitunut, ja tarkistaa munuaiset ja lääkkeet.
• 2,9 mmol/l: alle vaikean hypokalemian rajan 3,0, joten arvo vaatii pikaista lääkärin arviota.

Lapsen tulos luetaan lapsen omaa viitealuetta vasten. Fimlabin väli 0–16 v on 3,3–5,2 mmol/l, eli yläraja on korkeampi kuin aikuisilla, joten sama luku voi olla lapsella normaali ja aikuisella koholla. Jos tulos on poikkeava ja näytteessä epäillään hemolyysiä, lääkäri voi pyytää uuden näytteen, ennen kuin hoitoa muutetaan.

Mitä matala kalium tarkoittaa?

Matala kalium eli hypokalemia tarkoittaa Terveyskirjaston mukaan plasman kaliumia alle 3,3 mmol/l, ja vaikea hypokalemia alle 3,0. Lievä matala arvo on usein oireeton, mutta se lisää rytmihäiriöiden riskiä, ja vaikeassa tilassa tulee voimattomuutta, lihasheikkoutta, ummetusta ja sydämen rytmihäiriöitä.

Yleisin syy on nesteenpoistolääkkeiden eli diureettien käyttö. Muita syitä ovat pitkittynyt oksentelu ja ripuli, syömishäiriö, runsas hikoilu, suolen tyhjennyslääkkeiden liikakäyttö, lisämunuaisen aldosteronihormonin liikatuotanto sekä lakritsi. Käypä hoito -suosituksen mukaan lakritsiuute voi laskea kaliumia ja nostaa verenpainetta, ja vaikutus voi kestää viikkoja käytön lopettamisen jälkeen. Hoito riippuu syystä: lääkäri hoitaa taustatekijän ja korjaa kaliumin lääkkeellä tai vaikeassa tilassa sairaalassa suonensisäisesti.

Mitä korkea kalium tarkoittaa?

Korkea kalium eli hyperkalemia tarkoittaa yli 5 mmol/l:n arvoa. Lievä nousu ei aiheuta oireita, mutta yli 5,5 mmol/l:n arvolla alkaa tulla väsymystä, lihasheikkoutta ja outoja tuntoaistimuksia raajoissa. Hyvin korkea pitoisuus, 7–8 mmol/l, aiheuttaa hengenvaarallisia sydämen rytmihäiriöitä.

Yleisin syy on munuaissairaus, koska munuaiset poistavat kaliumia virtsaan. Terveyskirjasto mainitsee lisäksi ACE:n estäjät ja spironolaktoni, Addisonin taudin, laajat kudostuhot ja diabeettisen ketoasidoosin. Korkea tulos selvitetään aina lääkärin kanssa, ja hoito vaihtelee lääkityksen tarkistuksesta hartsilääkkeisiin ja vaikeissa tapauksissa dialyysiin. Älä muuta omia lääkkeitäsi tuloksen vuoksi, vaan kysy lääkäriltä tai apteekista, mikä lääke vaikuttaa kaliumiin.

Voiko kaliumia saada liikaa?

Ruoasta terve ihminen ei saa liikaa kaliumia, koska munuaiset poistavat ylimäärän virtsaan. Synlabin mukaan ravinnon kalium ei vaikuta suoraan veren pitoisuuteen, ja Terveyskirjasto toteaa hyperkalemian liittyvän pääasiassa vaikeaan munuaisten vajaatoimintaan. Siksi ruokavalion kaliumin lisääminen on terveille turvallista, ja lähteitä esittelee sivu kaliumin lähteet.

Riski nousee kolmessa tilanteessa. Ensiksi munuaisten vaikea vajaatoiminta: tällöin lääkäri voi rajoittaa kaliumia, ja veren kalium nousee herkimmin nesteistä, lisäaineista ja eläinperäisistä ruoista. Toiseksi kaliumia nostavat lääkkeet. Kolmanneksi kaliumpitoiset valmisteet: mineraalisuola sisältää kaliumkloridia, ja kaliumlisää ei kannata aloittaa omin päin, jos sinulla on munuaissairaus tai käytät edellä mainittuja lääkkeitä. Suolan käytöstä ja mineraalisuolasta kerrotaan sivulla suola ja terveys.

Mitä teen kaliumtuloksella?

Toimenpide riippuu siitä, kuinka kauas viitevälistä arvo on ja onko oireita. Seuraavat portaat ovat yleisiä periaatteita, ja lääkäri päättää yksilöllisen hoidon.

• Arvo viitevälin sisällä: kaliumin kanssa ei ole tehtävää. Jos sinulla on oireita, kerro ne lääkärille, koska syy voi olla muualla.
• Arvo hieman viitevälin ulkopuolella ja olet oireeton: hakeudu terveyskeskukseen tai työterveyteen. Lääkäri arvioi lääkkeet, nestetasapainon ja tarvittaessa tilaa uusintanäytteen.
• Matala arvo ja pitkittynyt oksentelu tai ripuli, voimattomuutta tai tykytystä: hakeudu samana päivänä lääkäriin.
• Selvästi koholla oleva arvo (yli 5,5 mmol/l) tai poikkeava arvo ja rytmihäiriö, pyörtyminen tai rintakipu: soita 112 tai hakeudu päivystykseen.

Kaliumin korkea tai matala arvo voi liittyä myös sydämen rytmiin, ja siitä lisää sivulla rytmihäiriöt. Jos kalium on poikkeava verenpainelääkityksen aikana, kysy hoitavalta lääkäriltä lääkkeiden vaikutuksesta; verenpaineen kokonaishoito on käsitelty sivulla verenpaineen alentaminen.

Lähteet

• Terveyskirjasto: Kalium (P -K)
• Terveyskirjasto: Hypokalemia (alhainen veren kalium)
• Terveyskirjasto: Hyperkalemia (suurentunut veren kaliumpitoisuus)
• Terveyskirjasto: Hyperkalemian ravitsemushoito
• Fimlab: Tutkimusohjekirja, P-K
• Nordlab: Tutkimusohjekirja, P-Kalium
• Synlab: Kalium
• Käypä hoito: Kohonnut verenpaine