Tarkista lukemasi →Hätätilanteessa soita 112Päivystysapu 116 117
Elinarvot
Valikko
Tarkista lukema
Ravinto

Jodioitu suola

Jodioidussa suolassa on jodia 25 µg/g, ja 2,5 g antaa jo yli 60 µg päivän 150 µg:n tarpeesta. Katso, kuka hyötyy ja mikä on jodin turvallinen yläraja.

Karkeaa merisuolaa puukulhossa ja puulusikka

Jodioitu suola on ruokasuolaa, johon on lisätty jodia 25 mikrogrammaa grammaa kohti, ja se on Suomessa Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosittama tapa varmistaa jodin saanti. Aikuinen tarvitsee jodia 150 µg päivässä: jo 2,5 g jodioitua suolaa antaa 62,5 µg, ja loput tulevat maidosta, kalasta ja kananmunasta. Suolan kokonaismäärä pysyy silti alle 5 g päivässä, koska jodin hyöty ei kumoa suolan haittoja.

Miksi suolaan lisätään jodia?

Suolaan lisätään jodia, koska jodi on kilpirauhashormonien raaka-aine, ja suola on ruoka-aine, jota käytetään lähes kaikessa ja lähes kaikkien suomalaisten ruokavaliossa. Kilpirauhashormoneja tarvitaan THL:n mukaan kasvuun sekä hermoston ja ajattelutoimintojen kehittymiseen ja toimintaan. Jodin puute suurentaa kilpirauhasta eli aiheuttaa struumaa, ja sikiökaudella puute voi aiheuttaa neurologisia kehityshäiriöitä.

Suomessa suolaan alettiin lisätä jodia viime vuosisadan puolivälissä, ja struuma hävisi maasta lähes kokonaan. Jodin saanti heikkeni myöhemmin, kun kotiruoka väheni, jodioimattomia erikoissuoloja ja mausteseoksia alettiin käyttää ja teollisuus käytti jodioimatonta suolaa. FINRISKI 2012 -tutkimuksessa suomalaisten aikuisten virtsan jodipitoisuuden keskiarvo oli 63 µg/l, kun WHO:n tavoite on yli 100 µg/l, ja aikuisilla todettiin lievä jodin puute. THL:n tuoreen ravitsemussuosituksen mukaan jodin saanti on sittemmin parantunut, kun elintarviketeollisuus, ruokapalvelut ja kotitaloudet ovat siirtyneet jodioituun suolaan.

Kuinka paljon jodia tarvitaan?

Aikuisen riittävä jodin saanti on 150 µg päivässä, ja raskaana olevilla ja imettävillä 200 µg päivässä. Luvut ovat THL:n vuoden 2024 ravitsemussuosituksen riittävän saannin arvoja.

IkäryhmäJodia µg/vrk
7–11 kk80–90
1–10 v100
11–14 v, tytöt / pojat120 / 130
15–17 v, tytöt / pojat120 / 140
Aikuiset150
Raskaana olevat200
Imettävät200

Jodin määrä kannattaa ajatella päiväkokonaisuutena. Ruokaviraston taulukon mukaan maidossa ja piimässä on jodia 15 µg/100 g, juustossa 20 µg/100 g, kalassa 30 µg/100 g ja kananmunassa 40 µg/100 g, ja suosituksen mukaisilla määrillä luontaista jodia kertyy 98–125 µg päivässä. Kun mukaan lasketaan 2,5 g jodioitua suolaa, jodin saanti nousee Ruokaviraston laskelman mukaan 160–188 µg:aan päivässä.

Kuka hyötyy jodioidusta suolasta?

Jodioidusta suolasta hyötyy jokainen, mutta eniten sellainen, joka syö vähän maitovalmisteita ja kalaa. THL nimeää jodin puutteen riskiryhmäksi juuri ne, jotka käyttävät vähän tai ei lainkaan maitotuotteita ja kalaa. Raskaana olevilla ja imettävillä tarve on suurin (200 µg), ja jodi on tärkeä sikiön ja lapsen kehitykselle.

IF syöt vähän maitovalmisteita ja kalaa, THEN jodioitu suola on keskeinen jodin lähde, ja sitä kannattaa käyttää kaikessa kotona valmistettavassa ruoassa. IF noudatat vegaanista tai maidotonta ruokavaliota, THEN useimmat maitoa korvaavat soija- ja viljapohjaiset juomat eivät sisällä jodia, ja Ruokavirasto neuvoo käyttämään jodia sisältävää ravintolisää valmisteen käyttöohjetta noudattaen. THL mainitsee jodin lähteinä myös jodioidut kasvijuomat, joten pakkauksesta kannattaa tarkistaa täydennys. Tarkka valmiste ja määrä kuuluvat kysyä lääkäriltä tai apteekista, jos kilpirauhasessa on sairaus.

Saako jodia liikaa?

Jodia voi saada liikaa, mutta tavallisella jodioidulla suolalla se on epätodennäköistä. Jodin kokonaissaanti ravinnosta ja ravintolisistä ei saisi ylittää 600 µg päivässä. Koska suolan saanti on alle 5 g, jodioidusta suolasta tulee enintään 125 µg (5 g × 25 µg/g), eli noin viidesosa 600 µg:n rajasta.

Liikasaannin riski tulee muualta: merilevätuotteista ja ravintolisistä. Valtion ravitsemusneuvottelukunta ei suosittele käytettäväksi lainkaan merilevävalmisteita, joiden jodipitoisuus ei ole tiedossa tai on korkea, koska osassa on todettu haitallisen korkeita pitoisuuksia. Sekä puute että liika jodi voivat häiritä kilpirauhasen toimintaa, ja raskauden aikainen liikasaanti voi aiheuttaa vastasyntyneelle struumaa. Jos sinulla on kilpirauhassairaus, kysy hoitavalta lääkäriltä, paljonko jodia sinun kannattaa saada.

Miten tunnistat jodioidun suolan?

Jodioitu suola tunnistetaan pakkauksen ainesosaluettelosta, jossa lukee “jodioitu suola” tai “suola (suola, jodi)”. Samaa merkintää etsitään myös leivästä ja muista elintarvikkeista, joiden valmistuksessa on käytetty jodioitua suolaa. Ruokavirasto neuvoo valitsemaan jodioidun suolan ja tarkistamaan sen pakkausmerkinnästä.

Kolme käytännön sääntöä pitää jodin saannin kunnossa:

  1. Käytä kotona jodioitua suolaa ja mittaa se maustemitalla.
  2. Pidä erikoissuolat, kuten himalajan suola tai merisuola, mausteena aterian päällä, koska niissä ei yleensä ole lisättyä jodia. Erikoissuolista kerrotaan lisää sivulla suola ja terveys.
  3. Valitse leipä ja valmisruoka, joiden valmistuksessa on käytetty jodioitua suolaa, ja syö kalaa ja maitovalmisteita; kalan merkityksestä kertoo sivu kala ja terveys.

Fineli antaa jodioidulle ruokasuolalle jodipitoisuudeksi 2 500 µg/100 g, mikä vastaa samaa 25 µg grammassa. Koska jodi tulee suolan mukana, suolan vähentäminen pienentää myös suolasta saatavaa jodia, ja silloin maito, kala ja kananmuna kantavat jodin saannin suuremman osan.

Lähteet

Usein kysyttyä

Onko jodioitu suola terveellistä?

Jodioitu suola on suomalaisille suositeltu tapa saada jodia, ja siinä on sama natriumkloridi kuin tavallisessa suolassa. Terveyshyöty tulee jodista, ei suolasta, joten suolan kokonaismäärä pysyy silti alle 5 g päivässä.

Mitä eroa on jodioidulla ja tavallisella suolalla?

Ainoa ero on lisätty jodi. Pakkauksen ainesosaluettelossa lukee jodioitu suola tai suola (suola, jodi), ja jodia on 25 µg grammassa.